After all

(English version at the end)                                                                                                                      

Puolen vuoden vaihdon jälkeen olen taas Suomessa. En keksi sanoja, joilla voisin kuvailla kulunutta tammikuuta, vaihtoaikani viimeistä kuukautta. Se on ollut täynnä jäähyväisiä, myös ihania hetkiä, pieniä epäonnisia sattumia, niin monia viimeisiä kertoja; viimeisiä lounaita, viimeisiä illanviettoja, viimeisiä pyörämatkoja, korostunutta läsnäoloa ja loputonta, vähän toivotonta takertumista kaikkeen jäljellä olevaan. 

Tunnen, että olen erityisesti viimeisen kuukauden aikana oppinut uskomattoman paljon. Suurin osa näistä kuukauden aikana oppimistani asioista on mennyt perille niin sanotusti kantapään kautta. Kuulostaa ehkä lattealta, mutta viime aikoina olen oppinut suhtautumaan pieniin vastoinkäymisiin uudella tavalla. 

Loppujen lopuksi kaikki on hyvin, mitään lopullista tai vakavaa ei sattunut. Olen kai ymmärtänyt, kuinka itsestään selvänä ja normaalina olen usein pitänyt sitä, että kaikki sujuu mutkattomasti. Olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olen ollut. 

Täytyy myöntää, että pääasiassa mua väijynyt epäonni on epäilemättä johtunut omasta ajattelemattomuudestani. Mitäs pyöräilin jumalattomassa kaatosateessa puhelin taskussa ja menin aiheuttamaan oikosulun koettamalla käynnistää sitä märkänä. Pelkäsin pahempaa, mutta onneksi ongelma korjaantui pelkällä akun vaihdolla. Huoli, jonka matkalaukkuni häviäminen lentokentällä aiheutti, opetti minut enää ikinä olemaan laittamatta tietokonetta matkatavaroihin, vaikka sainkin lopulta sekä laukkuni että tietokoneeni ehjänä takaisin.

Mä haluan jakaa vielä koomisen tarinan siitä, kuinka yritimme päästä kahden ystäväni kanssa Nijmegenistä Roomaan viime torstaina. Koko torstaiaamu oli lähtökohtaisesti hektinen viime hetken siivouksineen ja panikoimisineen, jotka osoittautuivat huomattavast aikaavievemmiksi operaatioiksi kuin olimme suunnitelleet. Kun viimein olimme valmiina lähtöön, samalle lentokentälle matkalla oleva ystävämme huomasi hukanneensa henkilöllisyystodistuksensa. Korttia ei löytynyt, emme enää ehtisi bussilla juna-asemalle. Pakko ottaa taksi. 

Juna-asemalla totesimme junan lähtevän kolmen minuutin kuluttua. Kahdenkymmen kilon matkalaukkuja raahaten juoksimme laiturille, näimme junan. Ehdimme ovelle ja katsoimme epäuskoisina, kun juna hitaasti ja peruuttamattomasti nytkähti eteenpäin.

Viereiseltä laiturilta lähtisi toinen juna. Matkalaukut mukaan, juoksua ihmisjoukon läpi. Taas ovet sulkeutuivat edessämme, taas juna lähti liikkelle. Kysyimme neuvoa. Seuraava juna lähtisi hetken päästä, mutta se kiertäisi joka ikisen pikku kylän ja pysähtyisi jokaisella pysäkillä. 

Vaihtoehtoja ei ollut, hyppäsimme junaan. Voisimme kuulemma vaihtaa nopeampaan junaan puolessavälissä. Ehdimme jo varovasti iloita, kunnes selvisi että nopeamman junan kuljettaja olisi myöhässä ainakin vartin. Kädet hikoillen laskimme minuutteja. Jos ottaisimme taksin lentokentälle, voisimme vielä ehtiä. Pyysimme taksikuskia ajamaan kentälle kaasu pohjassa. Onnistuu, viiden euron lisämaksusta. Kuski piti lupauksensa ja kyytimme oli kuin toimintaelokuvan takaa-ajokohtauksesta. Kiertelimme sisäpihojen kautta välttääksemme liikennevalot.

Näyttö luggage-drop -pisteellä ilmoitti meillä olevan ruhtinaalliset 6 minuuttia aikaa saada matkalaukut ruumaan. Tietysti molempien matkalaukut osoittautuivat ylipainoisiksi. Jonotusta palvelutiskille, kolme minuuttia aikaa ehtiä passintarkastukseen. Uskomatonta kyllä, istuimme lopulta lentokoneessa matkalla Roomaan.

Saavuttuamme perille otimme bussin juna-asemalle. Pienen matkatavarakaaoksen jälkeen bussin ulkopuolella huomasin lompakkoni kadonneen. Matkustajiksi tekeytyneet taskuvarkaat olivat käyttäneet tungosta hyväkseen ryövätäkseen varomattoman ja väsyneen turistin. 

Tässä tarinassa oli niin monta opetusta, että hengästyttää edes laskea. Kiteytetysti ne kaikki kuitenkin näyttävät liittyvän terveen järjen käyttöön ja ennakointiin, jotka tuppaavat muutenkin kantamaan pitkälle tilanteessa kuin tilanteessa. Uskon oppineeni läksyni.

Mutta: mikä tärkeintä, Rooma näytti myös upeimmat, valloittavimmat ja kiehtovimmat puolensa, joiden mä toivon välittyvän myös näistä kuvista. Rakastuin kaupungin ainutlaatuiseen luonteeseen, jossa yhdistyvät uusi ja vanha, vuosisadat, vuosituhannet, ajattomuus ja historia, rappio ja kauneus. 

Vaihtolukukauteni on ohi, mutta uskon, että uusia alkuja on luvassa.  En ehkä vielä pysty käsittämään, että yksi ajanjakso on ohi, ja että tulevaisuuteni kaipaa suunnittelua. En ihan vielä pysty kiteyttämään viettämäni vaihtoajan olemusta tai merkitystä tai vaikutusta johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Monia kokemuksia rikkaampana olen ehkä kasvanut hieman. Ehkä näen enemmän.

English version

My exchange has come to an end, and I'm back home in Finland again. I can't find the words to describe this January, the last month of my exchange. It has been filled with awesome moments, goodbyes, an incredible amount of small unlucky coincidences, so many last times - the last lunch, the last night out, the last bike ride, a heightened sense of presence, an enthusiastic and a little hopeless attempt to hold on to what's left. 

In a sense, I feel that during the last month I've learned so much. It may sound banal, but lately I've learned to deal with a bit of bad luck in a new way. In the end, everything is fine, nothing bad or serious has actually happened. I think I've finally realized how obvious or normal I have considered things to be when everything has been floating effortlessly, without problems, without obstacles. I've realized how lucky I have been.

I have to admit, however, that most of the bad luck that seems to have been following me, is due to my own thoughtlessness. For example, it was totally my fault to bike in a crazy pouring rain with my phone in the pocket, then try to turn a wet phone on again. Luckily the broken phone only needed a new battery, even if I already expected the worst.

I want to share the ridiculous story about our journey trying to get from Nijmegen to Rome with my two friends last Thursday. We had already went through a hectic morning with all the moving out, packing and panicking, which caused us to be in a hurry in the first place. Suddenly a friend who was also on her way to the airport realized she had lost her ID card. While searching for it we realized we couldn't make it on time to the train by bus - we had to take a taxi.

At the railway station we suddenly realized the train was leaving in 3 minutes. We run with our luggage of more than 20 kg only to see the train close its doors and drive away. So, there was another train leaving from the next platform. More running through the crowd, another train slowly pulling out right in front of us. The next train would leave in a moment, but it would go through every village and stop on every station.

However, there were no options, we had to take the train. Luckily, we heard we could change to a faster train soon. Our last hint of optimism faded, when the driver of the faster train was more than 15 minutes late. Finally arriving at the railway station, we had to take another taxi to even have a chance to catch the flight. We told the taxi driver to drive as fast as possible, and indeed we felt like being chased in an action movie. With 6 minutes left to leave our suitcases at the luggage drop, we realized that both our suitcases were overweight. Queuing to the service desk, 3 minutes left to the passport control, and finally, against all odds. sitting in the plane on our way to Rome.

Having arrived to Rome, we took a bus to the central train station. After a chaos with all the luggage and unpacking going on, I noticed that my wallet was missing. A pickpocket pretending to be a passenger of  the bus had taken advantage of the crowd and robbed this tired and too careless tourist. 

There are so many lessons in this story, that I feel exhausted even trying to count them all. However, every one of them seem to relate to a certain notion of common sense and forethought that should of course always be remembered. I consider this to be a major lesson for me.

However, what's the most important is that Rome showed also its most awesome, fascinating parts. I hope these pictures can show some of them. I fell in love with the unique nature of the city, which is a combination of new and old, timelessness and history, ruination and beauty. 

My semester on an exchange is over, but I believe that there are plenty of new beginnings to come. I want to think the future is full of possibilities that this experience of being on an exchange has given me. Maybe I have grown a bit, maybe I see a bit more again. 

Sorry for the long text, but finally, I want to thank all of you that made my experience in Nijmegen as awesome as it was!

Christmas update

English version at the end

Sekä vuosi että vaihto lähestyvät uhkaavasti loppuaan. Kurssit päättyivät pikku hiljaa, ja luennot yliopistolla loppuivat joulukuun alussa. Enää yksi essee odottaa kirjoittamistaan tammikuun puoleenväliin mennessä.

Toisen periodin kurssien deadlinejen lähestyessä linnottauduin taas suurimmaksi osaksi viikkoa kirjastoon ja kotiin tietokoneen äärelle saadakseni valmiiksi portfolion ja esseen, joita olin tapani mukaan tietysti lykännyt viime hetkeen saakka. Olisin varmaan saanut tehtävät nopeammin valmiiksi jos olisin katsonut hiukan vähemmän vyötiäisvideoita ja perehtynyt sen sijaan vähän innokkaammin esimerkiksi teorioihin siitä, miksi muoti on niin tiiviisti kytköksissä ruumiiseen ja identiteettiin. 

Midnight pancakes with my roomies

Kirjoittamisurakasta huolimatta mun viikkoon mahtui myös hauskoja hetkiä, jotka ennen muuta auttoi mua työntämään syrjään paineet, jotka olin luonut itselleni keskittymällä liikaa stressaamiseen. Suuri osa niistä hauskoista hetkistä näyttää muuten liittyvän hämmentävän usein ruokaan. Viikon ruokalistaan kuului muun muassa kauhuleffaillan jälkeen kahdelta yöllä paistetut letut nutellan ja mansikkahillon kera sekä unkarilaista lángosia,

Viikonloppuna ehdittiin jopa tehdä pikainen reissu Kölniin, joka sisälsi upean katedraalin, näkymien ihastelua sillalta, rakkautta, lukkoja ja joulumarkkinat.  

The big langos night!

The amazing cathedral in Köln

Christmas Market in Köln

View from the bridge

Hohenzollern Bridge filled with love

Lopulta sain kirjoitettua viimeisen esseeni edellämainitusta aiheesta palautuspäivän aamuna. Kun ystäväni huomautti stressin oikein huokuvan mun olemuksesta tapellessani tulostimen kanssa yliopistolla, tajusin ettei kaikki ole nyt ihan niin kuin pitäisi. Vaikka opinnoista suoriutuminen hyvin on mulle tärkeää ja opiskelijana mun elämää luonnollisesti rytmittää lukukaudet, periodit, tentit ja esseet, ei opiskelun pitäisi kuitenkaan kuluttaa sietämättömästi voimavaroja, kuten ei muidenkaan elämän osa-alueiden.

Niinpä mä päätin kuunnella itseäni, ja unohtaa kaikki paineet ja huolet muutamaksi viikoksi. Samana iltapäivänä mä lähdin Amsterdamiin mielessäni tuleva viikko, jonka viettäisin vailla stressiä keskittyen ainoastaan  nauttimaan vapaa-ajastani ja käyttäytymään ansiokkaan turistimaisesti siskoni tullessa vierailemaan luonani.

Amsterdam 15.-16.12.

Christmas tree on Dam square

Leiden 18.12.

Amsterdamin lisäksi ehdittiin käymään myös suloisessa Leidenissa, joka osoittautui mainoksi paikaksi kuljeskella kamera kädessä pitkin katuja, ilman karttaa ja vailla tietoa suunnasta, paikasta ja tilasta. Joulumieltä nostatti pienet joulumarkkinat, joilla pääsi kiertelemään kojuja ja rapsuttelemaan alpakoita. 

View to the Christmas market in Leiden

A cute alpaca at the Christmas market

Streets in Leiden

Loppuaika vietettiin kotona Nijmegenissa katsellen kaupunkia, tehden jouluostoksia ja leipoen pullaa. Pakkasin jo puolet tavaroistani mukaan lähtiessäni Suomeen joulun viettoon. Kolme jäljellä olevaa viikkoa Hollannissa melkein tyhjässä asunnossa tulee kulumaan järjettömällä nopeudella. 

Mä en enää halua joutua kertomaan, kuinka kulutin kokonaisen viikon stressaten ja huolehtien. Kolme lyhyttä viikkoa ovat liian arvokkaita sellaiseen.

Joka tapauksessa: nyt on joulu, mikä tarkoittaa loputtomasti rentoutumista, hyvää ruokaa ja pehmeää, kiehtovaa tunnelmaa. Ei siis huolen häivää. 

Some Finnish cinnamon buns for dessert

Back in Nijmegen

English version

Both the year and my time on the exchange are slowly coming to an end. My lectures already ended in the beginning of December, and I have only one more assignment that has to be done until the middle of January. The week I was finishing the rest of my assignments for a course was extremely stressing - mainly because I started writing them too late, as usual. 

However, despite the intensive writing project I still had time to do some nice things, too. I guess these moments enabled me to let go of all the pressure for a while, even if most of it was only a feeling that kept growing in my head. For example, we had a good time another night with my flatmates watching horror movies and making some midnight pancakes afterwards, and also having a night of delicious Hungarian lángos. In addition, we made a quick trip to Köln to see the Christmas market at the awesome cathedral. I added here some pictures of the trips I made recently. 

I finally finished one last essay in the morning of the day the assignment was due. When my friend told me she could almost feel the stress radiating from me, I admitted something was not right. Studying - or anything else in life - shouldn't be that exhausting or overwhelming. I needed to start and listen to myself and have a few week break from all the pressure and worries. 

That night I went to Amsterdam with my sister who was visiting me, and decided to concentrate entirely on relaxing, enjoying the free time and acting as in a tourist-like manner as possible. Besides Amsterdam we also visited the cute Leiden with the perfect streets to do some ambitious flaneuring. 

The rest of the time we spent at home in Nijmegen doing for instance some christmas shopping and Finnish baking. I already packed half of my stuff with me when I left home for Christmas. I'm sure the remaining three weeks in a half-empty room are going to be over before I even notice. Because of that, I really don't want to write again how I spent another week stressing and worrying. I'm going to enjoy the rest of my stay, because again: everything is going to turn out fine eventually. 

However, now it's Christmas which means relaxing, loads of delicious food, a cozy atmosphere and not a worry in the world. 

And a happy Christmas goose to wish you all a merry Christmas!

Iloinen jouluhanhi toivottaa kaikille hyvää joulua :)

Visiting places

Viime aikoina olen yhä enemmän havahtunut siihen, että aika Hollannissa on alkanut hiljalleen käydä vähiin. Tänne tullessani en malttanut odottaa tulevia reissuja, matkailua ja uusien paikkojen näkemistä, Hollantihan on keskellä kaikkea! Täältä käsinhän on niin helppo matkustaa joka paikkaan! Usean kuukauden jälkeen jouduin heräämään siihen, että en tosiasiassa ollut käynyt edes maan rajojen ulkopuolella, vaikka muissa kaupungeissa Hollannin sisällä olenkin vieraillut. Tämä epäkohta tosin korjaantui, kun matkustimme pari viikkoa sitten Berliiniin viikonlopuksi.

Lopun lähestyessä matkailua tärkeämmäksi on kuitenkin jatkuvasti tullut ajan viettäminen niiden mahtavien ihmisten kanssa, joihin täällä on tutustunut. Tuntuu käsittämättömältä että ihmiset, joita näen joka päivä ja joista on tullut niin läheisiä, jotka ovat osa tätä pientä kansainvälistä yhteisöä, ovat pian taas omissa kotimaissaan, omassa arjessaan ripoteltuna ympäri maailmaa. Vielä on kuitenkin vähän aikaa sekä viettää aikaa ystävien kanssa että matkustella. Ja koska matkustelu on suunnilleen parasta mitä vapaa-ajallaan voi tehdä, tässä on muutama kuvilla havainnollistettu kertomus reissuista viime viikoilta. 

Recently I've started to realize more and more that the time here in Holland is soon coming to an end. I really can't grasp the thought of my erasmus ending yet, not to mention not being part of this little international community with all the awesome people. However, there is still some time to do nice things, spend time with friends and make small trips to discover and enjoy new places. And because travelling is just about the best thing one can do with some free time, I will write about a few trips I've made the last weeks. 

Berlin

21.-23.11. teimme reissun Berliiniin suunnilleen 80-henkisen ryhmän  kanssa. Matka taittui bussilla seitsemässä tunnissa, ja välissä oli parin tunnin uinti- ja lounastauko. Saavuttiin hostellille Alexanderplatzin lähelle illalla, ja käytiin hiukan tutkimassa ympäristöä. Pitkä bussimatka oli kuitenkin sen verran uuvuttava, että päätettiin mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksettaisiin aamulla herätä kaupunkikierrokselle.

Lauantai-aamupäivän opastetulla kierroksella meidän hauska australialainen opas (joka kamppaili palautuakseen edellisillan juhlimisestaan) vei meidät katsomaan erinäisiä merkittäviä paikkoja ja tärkeimpiä nähtävyyksiä, ja samalla saatiin kuulla kattava, eläväinen ja vähän kaoottinen selostus Berliinin historiasta. Opastetun kierroksen jälkeen käytiin Potsdamer Platzilla joulumarkkinoilla. Illalla haettiin porukalla burritot meksikolaisesta ravintolasta ja mentiin hostellille syömään ja viettämään iltaa. Yöstä kehittyi kaikin puolin viihdyttävä ja pitkä. Sunnuntaina lähdettiin ajamaan kahden aikaan takaisin Nijmegeniin. 

On 21.-23.11. we made a small trip to Berlin by bus with a group of about 80 people. Our hostel was located on a good spot near Alexanderplatz and the Museum Island. We arrived there after a seven hour bus ride and a few hour break in between. In the evening we didn't do much, since we wanted to have a good night's sleep and wake up early. On Saturday morning we joined a guided tour around the city. Our Australian guide was funny even if (or maybe because) he seemed to struggle with a major hangover. We saw some of the most important sights and locations and heard very enthusiastic and lively stories about the history of Berlin. Later we went to take a look on a christmas market on Potsdamer Platz, had some burritos for dinner, chilled at the hostel's bar and had a fun night out. On Sunday we started our journey back to Nijmegen in the afternoon.

The sunrise on our way to Berlin

Turistit vauhdissa

Sony Center at Potsdamer Platz with christmas lights

Christmas market at Potsdamer Platz with some glühwein

Sunshine in Berlin on Sunday

On the way home

Arnhem

Viime lauantaina todettiin ystäväni Anastazjan kanssa, että vaikka Arnhem on vain parinkymmenen kilometrin päässä Nijmegenistä, kumpikaan ei jostain syystä ollut neljän kuukauden aikana tullut käyneeksi siellä. Siispä päätimme hypätä bussiin ja käydä tutustumassa kaupunkiin, jota osa kehuu sympaattiseksi ja suloiseksi, kun taas toisten mielestä koko paikka on tylsä ja mitäänsanomaton. Nyt mulla on oma mielipide Arnhemistä, joka varmasti tulee ilmi näistä kuvista. 

Last Saturday we decided with Anastazja to take a bus to Arnhem, a city so close to Nijmegen but nevertheless a place neither of us had visited yet. I've heard contradictory opinions about the city, while some think it's adorable and cute, whereas others consider it totally boring. However, now I was able to form my own opinion about the city, which I'm sure is expressed quite clearly in the following pictures. 

Den Haag

Sunnuntaina tehtiin reissu Haagiin Hollannin länsirannikolle. Ilma oli hyytävä, sateinen, sumuinen ja kaikin tavoin epämiellyttävä, mutta se ei kuitenkaan estänyt nauttimasta kaupungin kaduista tai edes rannasta, vaikka sumu peitti meren. Jollakin absurdilla tavalla tuntui pelkästään tarkoituksenmukaiselta olla rannalla juuri tuollaisella hetkellä. 

On Sunday last weekend, we made a trip to Den Haag. The city was awesome, but the weather quite the opposite: it was not only freezing cold but it also rained for a moment, and even thundered for a short while. That didn't stop us from enjoying the streets and sights of the city. We even went to the beach to see the ocean that was all covered in fog. In all its absurdity it actually felt like the right place to be.

Here it is: the most photographed building in Den Haag, the Peace Palace. I'm afraid my picture of it one of the most depressing, though.