A week of my autumn

Kokosin pienen yhteenvedon yhdestä viikostani täällä.

English version at the end again.

Yliopisto ja kirjasto

Pääasiassa mun koko viikko on täyttynyt kirjaston tietokoneista, nipusta artikkeleita ja keskeneräisistä tai kirjoittamista odottavista esseistä. Maanantaina istuin yhdeksään asti kirjastossa kirjoittamassa tehtävää yhteen kurssiin. Huomasin, että oon siellä huomattavasti tehokkaampi kuin kotona, eli tiedän missä istun siis seuraavan viikon vääntämässä kurssien viimeisiä esseitä.

Tiistaina, neljän luennon jälkeen, vietin laatuaikaa kämppäkavareiden kanssa. Katsottiin hulvaton leffa ja kiivettiin katolle katselemaan kaupungin valoja yhdeksännen kerroksen korkeudesta.

Breathing the refreshing autumn air at a pond on Wednesday

View from the bridge near Vossenveld

Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä luennoista, mikä siis käytännössä tarkoitti opiskelua kotona. Jossain vaiheessa oli vaan pakko lähteä tuulettamaan aivoja, joten lähdettiin ystäväni kanssa pikku lenkille kanaalin varrelle. Löydettiin lampi, jonka äärellä istuminen oli täydellinen keino irroittaa ajatukset hetkeksi kouluhommista. Vain nauttia luonnosta ja haistella syksyä. 

Illalla vietin rentoa iltaa naapurissa asuvan ystäväni luona leffaa katsellen. Kuulostaa siltä, että mä en muuta teekään kun katson elokuvia... ja rehellisesti sanottuna mä teen sitä kyllä tosiaan aika ahkerasti, sekä vapaa-ajalla että osana opintoja. 

Shopping day on Thursday

Torstaina suunnattiin luennon jälkeen keskustaan ostoksille. Mun syksyisin villiintyvä mukavuuden- ja lämmönhaluinen puoli nimittäin havaitsi, että tarvitsen joitain erityisen mukavia ja lämpimiä vaatekappaleita, jotka päällään voi käpertyä sohvannurkkaan rentoutumaan teemuki kädessään. Uuden neuleen ja collegehousujen turvin mä uskon pärjääväni jo aika pitkälle. 

Illalla juhlistin ystäväni syntymäpäiviä. (Otin menomatkalla kuvan mun rapussa olevan hissin pahantahtoisen peilin kautta, johon on parempi välttää katsomasta varsinkin palatessaan kotiin pitkän päivän/yön jälkeen ihan vain oman mielenrauhan vuoksi.) 

Self-made guacamole and some nachos!

Perjantaina vietin 7 tuntia yliopistolla tekemässä ryhmätyötä ja viimeistelemässä toista tehtävää. Tunsin itseni tehokkaaksi ja ennen muuta helpottuneeksi, kun sain yhden päivän aikana valmiiksi kaksi eri tehtävää. Yksi kurssi on nyt kasassa! Pidän tätä tunnetta muistutuksena itselleni, ettei mikään kouluhomma voi olla ylivoimainen.

Perjantai-iltana syötiin nachoja guacamolen kera ja juotiin viiniä. Käytiin toisessa kerroksessa yksissä läksiäisissä ja lopulta lähdettiin porukalla polkemaan kohti keskustaa. Käytiin parissa eri paikassa, toisessa olut maksoi euron, toisessa soitti bändi ja oli superhauskaa. 

Enjoying the sun in a park

Our beautiful canal

Lauantaina oli täydellinen päivä puistossa hengailemiselle ja pitkälle kävelylenkille auringonpaisteessa. Oli jotenkin ihan avartavaa poiketa välillä siltä yhdeltä ja samalta tieltä, jota pitkin kulkee joka ikinen päivä edestakaisin yliopistolle tai keskustaan, ja ottaa vähän selvää ympäristöstään.

Päivän kruunasi täydellinen sushi-päivällinen kotiinkuljetettuna ja perjantaisella guacamolella höystettynä. Miten voikin tulla niin onnelliseksi ruuasta.

Sushi dinner on Saturday

Here is just a little summary of my week to let my friends know how I'm doing here. The most of my week has been filled with all kinds of assignments, essays and articles to read. I've spent a countless number of hours sitting in the library and in front of my computer. Nights this week have mostly consisted of just chilling out with friends and watching some movies. 

On Wednesday I didn't have classes, which meant studying at home. At some point we decided with my friend to grab some fresh air and refresh our brains by taking a long walk by the canal. We came across a beautiful pond, a perfect place to just sit and feel the autumn and let go of all the stress. 

On Thursday we headed to the city for some shopping. The self-indulgent side inside me that always awakes on the first chilly days of autumn realized I need something cozy and warm to wear when the days start to get colder. I'm sure I'm going to survive with a pair of new sweatpants and a warm sweater. Later in the evening I went to celebrate the birthday of a friend of mine. 

On Friday I spent seven hours at the library doing a group work and working on another assignment. I felt super happy and relieved after having such an effective day when I actually got some works finished. Later we had an awesome night with some friends eating nachos with self-made guacamole, drinking wine and afterwards heading to the city. 

Saturday was a perfect day for a long walk in the sunshine in order to explore our surroundings a bit and sitting in a park enjoying the warmth. The best moment of the day was a perfect sushi dinner we got delivered at home, though. Made me so happy. 

Glimpses of the streets

Parasta mitä missä tahansa kaupungissa voi tehdä, on mun mielestä vaellella kaduilla ilman suuntaa tai päämäärää, ilman mitään muuta tarkoitusta kuin löytää sellaisia paikkoja, joita ei ole ennen nähnyt. Päätyä niihin uusia reittejä pitkin. Törmätä kujalla ystävälliseen kissaan, jonka toinen silmä on sininen ja toinen vihreä. Löytää edullinen luomuruokakauppa ja tehdä siellä siemen- ja teeostoksia. Tai vain kokea pieni yllättymisen tunne joka kerta, kun kääntyy kulman taakse. 

Just nyt mulla ei ole tietoakaan siitä huolettomasta olotilasta, jonka tällainen kaduilla päämäärättömästi vaeltelu saa aikaan. Ensimmäisen periodin kurssit ovat loppumaisillaan ja erilaisten esseiden ja tehtävien deadlinet lähestyvät uhkaavasti. Yritän kuitenkin muistaa olla stressaamatta liikaa, koska pohjimmiltani mä tiedän, että kaikki sujuu kuitenkin loppujen lopuksi parhain päin. Yritän muistaa hengittää syvään. Pitää pieniä taukoja, joiden aikana voi olla tekemättä mitään tai syödä suklaata. Tai käydä keittiössä vaihtamassa tilanneraportteja muiden kouluhommien kanssa tuskailevien tyyppien kanssa, mikä usein auttaa kirkastamaan ajatuksia. Viime päivinä oon viettänyt huolestuttavan paljon aikaa Deleuzen ja Guattarin parissa. Mun on pakko lopettaa pian, tai mä alan nähdä koko maailman yhtenä rihmastona ja loputtomina yhteyksinä ja intensiteetteinä ja menetän järkeni. 

Palatakseni takaisin sellaisiin päiviin, joina mulla on ollut loputtimasti aikaa vaellella tutkimassa paikkoja, mä kokosin tähän muutaman kuvan, jotka oon ottanut Nijmegenin kaduilla eri päivinä. Osan kuvista oon ottanut matkalla jonnekin, mutta useimmiten ainoana päämääränä on ollut vain nähdä uusia paikkoja, käydä jossain missä ei ole ennen käynyt ihan pelkästä mielenkiinnosta. Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä kautta päädyin joihinkin noista paikoista. (Okei, mä syytän tästä kyllä osaksi mun surkeaa suuntavaistoa.) Mutta mun mielestä se ei ole edes millään tavalla olennaista. Olennaista on päätyä sattumanvaraisesti, hetkellisiä päähänpistojaan seuraten kääntymään risteyksestä oikealle tai vasemmalle, jatkamaan suoraan tai palaamaan samaa tietä takaisin. 

For me, the best thing one can do in any city is wandering without a destination, the only purpose being to discover places I've never been before. There is no goal or direction, but rather an intrinsic value in itself. It's not about some starting and finishing points, but randomly choosing left or right, going straight or turning back where you came from. It's running into coincidental occasions, meeting a cat with the one eye blue and the other green, finding a cheap organic shop to buy some tea and sunflower seeds, being slightly surprised about whatever hides behind the corner.

Right now I'm so far away from that soothing feeling brought about by wandering around without worries. Courses are about to end and dead lines are approaching. I've spent far too much time reading Deleuze and Guattari for the last few days. I seriously have to stop before I start to see the world through a lens where everything turns into rhizomes and assemblages and drives me crazy. I also should take a deep breath and stop stressing too much. I think I have already learned from experience that everything is going to turn out just fine eventually.

To go back to those days filled with nothing but time for exploring the streets in Nijmegen I have collected here some shots I've taken on different days. Sometimes I've been on my way somewhere, but usually not. Those times I've been only on my way to wandering nowhere. To be honest, I can't remember where some of these places are, or which streets I had to take to get there. In the end, it doesn't even really matter, because the next time I go there, I will probably take different paths, creating a new track, see the place with different eyes.

The small differences

(English version at the end)

Juttelin yhtenä päivänä muutamien ihmisten kanssa siitä, miten elämä Hollannissa eroaa omasta kulttuuristamme. Tajusin, että vaikka pystyn ehdottomasti tuntemaan tietyn erilaisuuden jossain syvällä luissa ja ytimissä, en oikeastaan pysty pukemaan sitä sanoiksi. En ollut aikaisemmin edes oikeastaan pysähtynyt miettimään asiaa, sillä oleskelu Hollannissa tuntuu omasta mielestäni loppujen lopuksi melko samankaltaiselta kuin Suomessakin. Mutta luonnollisesti eroja löytyy. 

Kun katsoo ympärilleen, moni asia on toisin kuin Suomessa. Yliopistossa opiskelu on erilaista. Täällä luennot on todella interaktiivisia ja opiskelijoilta odotetaan osallistumista, ryhmätöitä ja esitelmiä on enemmän. Liikenne on erilaista. Esimerkiksi pyöräilijöille on omat kaistat, hyvät pyörätiet sekä useimmiten etuajo-oikeus. Kaupungin luonne on erilainen. Keskusta on aina eläväinen ja täynnä väkeä viikonpäivästä riippumatta. 

Totta puhuen mun kokemus Hollannista kuitenkin muodostuu aivan erityisestä näkökulmasta, koska vaihto-opiskelijana täällä tulee vietettyä aikaa enimmäkseen kaikkien muiden kuin hollantilaisten ihmisten kanssa. Se kuitenkin osaltaan tekee Hollannissa oleskelun ainutlaatuiseksi. On hienoa oppia tuntemaan ihmisiä ja heidän kulttuureitaan ympäri maailmaa sekä viettää aikaa kansainvälisissä porukoissa, joissa jokainen kansalaisuus tuo oman mausteensa.

Mulle tunne siitä, että asun vieraassa maassa kumpuaa erityisesti pienistä arkipäiväisistä tilanteista ja havainnoista. Kaikkia pienimpiäkin tilanteita, kanssakäymistä ja toimintaa läpäisee kulttuurille ominaiset käytännöt ja jonkinlainen "luonne", jonka kokee itselleen vieraaksi. Tietynlaisen mentaliteetin tunteminen ja sen mukaisesti toimiminen - tiedostamattaan - on ehkä juuri se taito, joka vieraassa maassa itseltään puuttuu. Sen huomaaminen on ehkä yksi seikka, joka luo tunteen vieraudesta ja erilaisuudesta.

Listasin muutaman asian, jotka erityisesti kiteyttää pienet ja vähän suuremmatkin erilaisuudet kulttuurien välillä mun arjessa.

I got some Turku mail, thanks mom

1. Käytöstavat

Yksi mun kokemista eroista kulttuurien välillä liittyy ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja ennen muuta tervehtimiseen. Välillä mä tunnen itseni just sellaiseksi todelliseksi suomalaiseksi juntiksi, jolta on kaikki sosiaaliset taidot hukassa. Ihmisten tapaaminen ja hyvästeleminen aiheuttaa nimittäin välillä kiusallisia tilanteita erityisesti kun kyse on poskisuudelmista. Hämmennystä syntyy, kun pohjoismaalainen halaamisrituaali tervehtimisen yhteydessä törmää (lähes) kaikkien muiden eurooppalaisten harjoittamaan poskisuutelukäytäntöön. 

On harvinaisen urpo olo, kun ei tiedä pussataanko kaksi vai kolme kertaa, ja pitääkö se tehdä vaikka ei oikeastaan tunne ihmistä, tai jos vaan törmää kadulla, ja tähän kaikkeen on varmaan olemassa lukematon määrä kirjoittamattomia sääntöjä. Varsinkin väsyneenä mä joskus totaalisesti unohdan noudattaa näitä muille ihmisille normaaleja tervehtimiskonventioita. Terveyskeskuksen odotushuoneessa myös hävetti vähän, kun en ollut tervehtinyt muita siellä olevia huomattuani kaikkien mun jälkeen tulevien tekevän niin. 

2. Pyöräily

Ihailen Hollannin pyöräilykulttuuria. On ihan mahtavaa, että pyörällä pääsee kaikkialle helposti, eikä se ole yleensä edes mikään ylivoimainen urheilusuoritus, koska maasto on niin tasaista. Pyörällä viilettäminen esimerkiksi yliopistolle aamuisessa usvassa tai kotiin keskellä yötä on kaiken lisäksi tosi virkistävää ja rauhoittavaa. Puhdistavaa. Kääntöpuolena on sitten tietysti kaikennäköiset rankkasateet ja vastatuulet, jotka pitää vain urheasti sietää.

3. Ruoka 

Ei sillä että mä täällä nälkään nääntyisin, mutta on pakko tunnustaa, että on hieman ikävä ruisleipää, blenderiä ja yliopiston 2,60 euron lounaita. Ja pitkiä sunnuntaibrunsseja silloin tällöin. Täällä yliopistolla saa aina maksaa melkein vitosen, jos haluaa syödä jotain josta lähtee nälkä ja on suht terveellistä. Ja joka ei ole jollain vähän epämääräisellä täytetty kroket, joka mun yliopistolla tekemien havaintojen perusteella kuuluu ilmeisesti syödä vehnäsämpylän välissä sinapin kanssa.

Delicious frozen yogurt!

4. Kieli

Itse asiassa eläminen paikassa, jonka kieltä ei puhu, on yllättävän palkitsevaa. Uusia sanoja oppii jatkuvasti, ja on mahtavaa kun tajuaa oikeastaan ymmärtävänsä suuren osan lukemastaan. Hollanti vaikuttaa olevan vähän niinkuin sekoitus saksaa, englantia ja ruotsia. Kuunteleminen onkin sitten eri juttu... Yritän kuitenkin sinnikkäästi pärjätä mahdollisimman pitkään ilman että pyydän esimerkiksi kaupan kassaa puhumaan englanniksi. Ja monissa paikoissa pärjää oikein mainiosti, kun osaa sanoa dankjewel ja alstublieft. 

Pääasiallinen kieli, jolla mä täällä kommunikoin on kuitenkin tietysti englanti. Jatkuva englanniksi puhuminen, kuunteleminen, lukeminen ja kirjoittaminen on tehnyt tehtävänsä. Mä huomaan välillä jopa ajattelevani englanniksi vain siksi, koska se tuntuu jotenkin luonnollisemmalta etenkin kun kyse on koulutehtävistä ja vaikeista teoreettisista käsitteistä. Kielen käytöstä tulee spontaania ja varmempaa, koska sitä joutuu tekemään käytännössä katsoen koko ajan. Toivottavasti kielitaitokin on parantunut samalla. Välillä mun aivot on kuitenkin niin väsyneet kaikesta englanniksi operoimisesta, että alan vastailemaan ihmisille oudoilla tavoilla. Yleensä ruotsiksi. 

The other day I was talking with some people about how we see the Dutch culture to differ from the one of our own. I realized that even if I definitely can sense some differences perhaps in a rather unconscious way, I wasn't really able to put these sensations into words. I had never actually stopped and thought about how the Dutch way of life differs from the Finnish one, since the adaptation hasn't so far felt too problematic for me. After all, the Finnish and the Dutch culture seem to have quite a lot in common, but of course there are also a lot of differences to be noticed when you start to look around. 

I think one thing that generates a certain sense of foreignness for me is the realization of the fact, that I'm not familiar with the special mentality that is intrinsic even to the smallest situations, conventions and social intercourse of the Dutch culture. For me the feeling that I'm living in a foreign country arises from common everyday situations and observations. Moreover, I spend most of my time in the company of international people from different countries, which makes my experiences in the Netherlands very unique.

To capture some of the differences between the two cultures, I made a short list of a few things that play a role in creating feelings of foreignness and difference in my everyday life here. 

1. Manners

Some things about how people interact with each other differ from what I'm used to, especially when it comes to gestures for greeting other people. More specific, when it comes to greeting other people by cheek kisses. To be honest, sometimes I feel like that typical Finnish dork who is lacking all kinds of manners that are expected from a normal person. 

Awkward situations are developed particularly when the habit of hugging I'm used to clashes with the cheek kissing practice that seems to be natural for almost every other Europeans. Sometimes when I'm tired or absent-minded I completely forget to comply with these practices and manners. So embarrassing.

2. Biking 

I love biking. Maybe I'm weird, but for me the best feeling is when you bike to the university in the morning when the air is still a bit chilly and misty, or have one of those almost meditative bike rides back home in the middle of the night on an empty road. I think it's just absolutely refreshing and makes it possible to clear up your mind. Of course on the downside of biking are all kinds of natural forces like pouring rain or wind that you just have to put up with.

3. Food

I'm not saying I'm starving or anything, but I have to admit I miss a few things back home regarding food. For example, I would love to have a piece of proper rye bread and a blender to make some smoothies. Especially I miss the restaurants at my university, where you can get an entire lunch for 2,60. Here I always have to pay almost five euros to get something decent, which always bothers me a bit... 

4. Language

Obviously, the languages I'm confronted with in Netherlands differ from Finnish. However, it's not the difference between languages I want to point out here, but the experience of living in an environment where you're surrounded only with foreign languages. Personally, I think it's awesome. Almost every day I realize I've learned a new word in Dutch. Or that most of the time I actually understand the major points when reading something in Dutch, because the language seems to be to some extent like a combination of German, English and Swedish. 

The main language I'm using here is still English, of course. I hope the constant exposure to the language by talking, reading, writing and listening is going to improve my English skills a great deal. In fact, every now and then I find myself even thinking in English simply because it feels more natural in a sense, especially when it comes to studying and difficult theoretical concepts. It's quite exhausting to operate all the time with a foreign language, though. I just want to let you know that sometimes, when completely overwhelmed by all the English, my exhausted brain might make me react in weird ways, usually in Swedish.