My happy place

(English version at the end)

Tiedättekö sellaiset paikat, joissa huomaa ensimmäisestä hetkestä lähtien viihtyvänsä aivan erityisen hyvin, joiden tunnelma jotenkin resonoi oman olemuksen kanssa, joissa vahingossa unohtaa stressata ja huolehtia mistään, koska on niin kiire vaikuttua paikan mahtavuudesta yhä uudelleen? Paikat, jotka välittömästi jotenkin tunnistaa omikseen?

Nijmegenin Waal-joessa vaikuttaa olevan jotain erityisen puoleensavetävää. Mä huomaan nimittäin jatkuvasti viettäväni parhaita hetkiä erinäisissä joen varrella sijaitsevissa paikoissa ja tapahtumissa. Ne kaikki on olleet juuri sellaisia, joissa haluaa vain keskittyä viihtymiseen ja joiden tunnelmaan kokee niin sanotusti sulautuvansa täysin. 

De Kaaij

Semester opening party at De Kaaij

De Kaaij on koko kesän kestänyt taide- ja kulttuuri"festivaali" Waalbrug-sillan juurella. Kävin joen rannassa ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten matkalla läheiselle hiekkarannalle hengailemaan piknikin merkeissä mentoriryhmän kanssa. Ylemmän kuvan näkymä oli vähän niinkuin rakkautta ensi silmäyksellä, toi paikkahan oikeen huutaa tulemaan luokseen, vai mitä! Rantakaislikossa nököttää myös muutama supersöpö ravintolalaiva, ah.  

Perjantaina seuraavana iltana De Kaaijssa järjestettiin lukuvuoden avausjuhlat kansainvälisille opiskelijoille. Paikka oli silti toki auki kaikille kävijöille. Tapahtumasta teki niin vaikuttavan erityisesti sen rento tunnelma ja esteettisyys kaikkine valoineen, koristeineen ja ohi lipuvine laivoineen. 

Vintage market at De Kaaij

I seem to have spent the whole weekend at De Kaaij

Juhlien jälkeisenä lauantaina palasin taas saman sillan alle. Paikassa järjestettiin markkinat, joilla myytiin sekä paikallisten yrittäjien ja suunnittelijoiden tuotteita että vintage-tavaraa. Myös keskustassa oli meneillään suuret jokalauantaiset markkinat. De Kaaij suljettiin viikko sitten kesän päätteeksi, mutta oon todella iloinen että ehdin viettämään vähän aikaa siellä!

t

Brebl. (We were the first ones there, so plenty of room for me to take pictures.)

Dinner at Brebl with some kind of a super delicious mushroom dish

Het Zomerkwartier

Viime viikonloppuna vietin kaksi iltaa vanhalla kulttuurikäyttöön otetulla tehdasalueella joen varrella. Het Zomerkwartier on paikka, jossa voi chillailla nuotion äärellä, grillata, tanssia ja ihastella tätä kaikkea lapsellinen hymy kasvoillaan. Het Zomerkwartier on nuotioiden äärellä istuvia ihmisiä, värikkäitä valoja, lyhtyjä puissa, pehmeitä tyynyjä, baari ja hyvää musiikkia. Ja Spider Man -animaatio valkokankaalla. 

Lauantaina osallistuin mun hollantilaisen ystävän Alanan ja hänen serkkunsa kanssa tapahtumaan, johon kuului ruokailua ja afterpartyt. Tapahtuma pidettiin paikassa nimeltä Brebl, samalla vanhalla tehdasalueella Het Zomerkwartierin vieressä. Ruoka oli ihan huippuherkullista. Kolmen ruokalajin ateria alkoi espanjalaisella keitolla, pääruuaksi oli kuvassa näkyvää sieni.....ruokaa, ja jälkkäriksi laventelipannacottaa. Mmm. 

Mun lempipaikka kaikista on kuitenkin Waalin varrella sijaitseva hiekkaranta. Huojuvan sillan yli kulkemalla pääsee kaupungista keskelle luontoa, jossa muun muassa enemmän tai vähemmän villit (mutta aggressiiviset) hevoset, lehmät ja sorsat elelee vapaana. Hiekkaranta on täydellinen paikka levittää viltti ja kaivaa eväät esiin. Ja yrittää epätoivoisesti sytyttää nuotiota grillausta varten siinä kuitenkaan onnistumatta. Katsella auringonlaskua ja kaupungin valoja illan pimetessä.

My favourite place: the beach. One of the magical sunsets by the river on Wednesday.

The best moments make the best places. I've definitely found one of my favourite spots in Nijmegen - the river Waal. I constantly find myself having the best time in places that are located by the river. All of these places have felt almost like they were made for me. They have been places where I completely forget to worry about anything, and just let myself be amazed by the awesomeness and enjoy the atmosphere. 

I went to the river for the first time a couple of weeks ago. The first picture is in a way showing my first impression of the river at De Kaaij, and I immediately fell in love with the place. I also liked the international semester opening party that took place there, not least because all of the beautiful lights, decorations and the view with boats slowly passing by in the dark.

The next day I went (again) to De Kaaij to visit a market with local design and some vintage stuff. I'm happy I spent quite a lot of time in that place, though, because I guess they have already closed for this year. 

Another place by the river I really loved is Het Zomerkwartier and the whole old factory area they have started to use as restaurants and for some sort of culture and art activities. That's where I spent two nights last weekend being almost childishly fascinated by all the bonfires, people chilling around them, colourful lights and lanterns hanging in the trees. The atmosphere was completed by the music, dancing and a bar. 

On Saturday I attended an event with a three course dinner and an after party at one of the restaurants/clubs with my lovely Dutch friend Alana. I really had a good time.

The best memories are like the places you always want to go back.

Vaihtoblogi

Vihdoinkin mä tein sen. Sain melkein kuukauden Hollannissa elelyn jälkeen aikaiseksi perustaa blogin, johon mulla on aikomuksena päivitellä kuulumisia vaihdon ajalta. (Vakuuttelen itselleni parhaillani että sanonta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" pitää paikkansa.)

Ehkä tää on vaihtoblogi, yksi muiden joukossa. Mun täällä viettämäni aika on kuitenkin jo muokannut etäisen ajatuksen pelkästä vaihdossa olosta pikemminkin arkiseksi elämäksi, hetkiksi, kokemuksiksi ja elämyksiksi. Niistä mä kerron. Jos en sanoin, niin kuvin.

Nijmegen

Kaikki alkoi elokuun puolessavälissä järjestetyllä orientaatioviikolla, jonka aikana oman mentoriryhmän kanssa tutustuttiin kaupunkiin, yliopistoon ja toisiimme. Orientaatioviikon ensimmäiset päivät sisälsi lähinnä odottamista ja jonottamista erinäisiin rekisteröitymishommiin. Viidelle päivälle oli järjestetty ohjelmaa aamusta iltaan, ja oikeastaan kotona ei ehtinyt käydä kuin nukkumassa.  

Kaupunkierroksen, yliopistokierroksen, urheilupäivän ja lukuisten juhlien lisäksi uudet vaihtarit vietiin retkelle/leirille Etelä-Hollantiin pieneen Lierop-nimiseen pikkukylään orientaatioviikon päätteeksi. Kaikesta hektisyydestä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, viikko oli ihan huippu. Mä en ollut ainoa, joka kulutti seuraavan maanantain suurimmaksi osaksi nukkumalla ja syömällä pitkästä aikaa lounaaksi jotain muuta kuin leipää! (Ensimmäinen kulttuurishokki: Hollannissa pelkkää leipää, myös ilman päällisiä, pidetään asianmukaisena lounaana.)

Oma ryhmä ja mentorit on olleet ihan korvaamattomia vieraassa maassa, jonka kieltä ei osaa ja vieraassa kaupungissa, jonka katuja ei tunne. Koko ikäni Turun huudeilla asuneena mun väliaikainen kotikaupunki Nijmegen on ensimmäinen vieras kaupunki johon oon muuttanut. Ensimmäinen viikko vieraassa kaupungissa oli myös siinä mielessä ainutlaatuinen kokemus, että mä koin eläväni eräänlaisessa tietämättömyyden kuplassa, jossa on mahdollista muun muassa unohtaa reitti keskustasta kotiin. Viiden päivän ajan. Joka kerta. 

Tai ensimmäistä kertaa uuteen kotiin saavuttuaan olla totaalisen tietämätön siitä, mistä suunnasta kannattaa lähteä etsimään ruokakauppaa, koska ei kerta kaikkiaan hahmota omaa sijaintiaan koko kaupungissa. Netti ei toimi, karttaa ei ole. Lähikauppa on mennyt kiinni puoli tuntia sitten, koska on sunnuntai. Ensimmäisen ystäväni kanssa tekemämme tutkimusretken tuloksena kahden kilometrin päästä löytyi huoltoasema, joka myi tonnikalakolmioleipiä. Eikä juuri muuta. 

Parasta on se voitonriemuinen fiilis, kun ensimmäistä kertaa on täysin varma siitä, mistä haarasta pitää kääntyä liikenneympyrässä. En enää ymmärrä, mitä ihmeen reittiä pitkin 4-5 kilometrin matka yliopistolle saattoi ensimmäisinä päivinä kestää 40 minuuttia, kun nykyään siihen menee vartti. Siis pyörällä luonnollisesti, ja vielä ilman että aiheuttaa jonkin pöljän vaaratilanteen. Mulla on sellainen vähän vaarallinen pyörä... (ts. käsijarrut, joita en osaa vieläkään käyttää.)

Elämää hankaloitti aluksi myös se, että en omistanut yhtäkään lautasta, mukia, haarukkaa, veistä tai muita esineitä, jotka olisi mahdollistaneet syömisen jotenkin järkevästi. Lainailin huolellisen desinfioinnin jälkeen joitain juttuja asunnon yhteisestä keittiöstä, joka oli niin luotaantyöntävä, että siellä ei mielellään koskenut kyllä yhtään mihinkään. Likaa, ruuantähteitä ja pesemättömiä astioita oli joka puolella. Siis siellä ei oltu siivottu varmaan puoleen vuoteen. Yhtenä iltana päätettiin yhteistuumin siivota se käytännössä lattiasta kattoon muutaman muun tilanteeseen kyllästyneen kanssa. Neljästään koko hommaan meni yli tunti. Nyt oon onnellisena kokkaillut ilman pelkoa siitä, että vuorellinen tiskejä vyöryy päälle kun yrittää tavoitella vesihanaa! 

Kuvassa ensimmäinen täällä valmistamani lämmin ruoka... eiliseltä. En millään opi sytyttämään sitä pirun kaasuhellaa. 

Kaiken kaikkiaan sujuu siis tosi hyvin. Oon jo rakastunut tähän söpöön ja kodikkaaseen kaupunkiin, huikeaan yliopistoon ja sen moderniin kirjastoon sekä tietysti ihaniin ihmisiin, joihin oon täällä tutustunut. Kerron myöhemmin lisää muista jutuista ja esittelen ehdottomasti kaupunkia, jossa kävin tänään itse asiassa ensimmäistä kertaa tekemässä mielipuuhaani eli kiertelemässä katuja päämäärättömästi. Elikkäs tervetuloa lukemaan. :)

A short translation for my English speaking friends who might read this: I've finally decided to start writing a blog about my exchange in Nijmegen, Netherlands! I guess it was about time since I've spent here nearly a month already. This is my first post, but I will soon write more about my life and experiences here, and of course about the lovely city I'm considering as my home town for six months.